MOTTO: SAAKO TOISEN MAALLE RAKENTAA ILMAN LUPAA?
Parin vuoden takaisella Karjala-vierailulla olin isäntäväkeni kanssa katsomassa tontin paikkoja. Heidän aikomus oli rakentaa Datsa-mökki Laatokan rannalle. Auliisti tarjosin heille isoisä-Antin rantaa Lemettilä- Kojonlahdelta. Ei kelvannut, arvelivat sellaisen rannan olevan vain hyvä lahnankutupaikka. Kotilahdelta löytyi hyväkuntoinen pienen talon perusta, jonka hyväksyivät yhdeksi vaihtoehdoksi. Taisin mainita, että kun ajat täällä muuttuvat, saattaisin vuokrata kalamökin paikan.
Lahdenpohjan kaupunginjohtajan ollessa vierailulla Suomessa hän mainitsi, että heillä on tai tulee olemaan mahdollisuus vuokrata tontteja entisille Lumivaaralaisille. Ilmoitin niiltä jalansijoilta ottavani yhden. Muutaman kuukauden kuluttua vierailuemäntä ilmoitti, että sinulle Kalevi on varattu 100 m2 tontti. Saat katsella sille paikan. Huomasin kysyä, onko kalliskin? Ruplissa tuntui olevan paljonkin, räknäsin sen Suomen rahaksi, se teki silloisen kurssin mukaan tasan 1000 markkaa. Kiinni veti, tähän hintaan minun kyllä kannattaa vuokrata.
Hänen seuraavalla Suomen vierailulla selvisi, että he olisivat halukkaat urakoimaan minulle mökin, sovittuun käytetty Lada-autohintaan. Annoin hirsimökkimainoksen mukaan, että tällaista mökkiä vailla olen.
Viime keväänä ilmoittivat, että hirret ovat valmiina Jaakkiman sahakombinaatilla. Suoritin niistä sovitun maksun. Ovet, ikkunat ja sementit olivat saatavissa Lahdenpohjasta. Kattohuopaa olisi tuotava Suomesta. Sain tiedon, kun pari viikkoa ennen sankarihautojen kunnostustalkoomatkaa soitin heille. Niinpä minä matkasin talkoisiin 15 rullaa vihreää kattohuopaa mukanani. Heikompihermoiset ihmettelivät, jäät tullissa kiinni, jää talkoot pitämättä.
Lahdenpohjaan tultuani menin tapaamaan isäntäväkeä. Kotona ei ollut ketään. Naapureilta sain 201-sanaisella venäjänkielelläni tietää, että ovat hautajaisissa. hautajaisethan eivät ole monipäiväisiä. Emäntä palaa hautajaisista, isäntä, urakoitsijani, ystäväni, on kuollut ja haudattu Aunukseen. Potkiskelen 500 mk:n hirsikasaa Jaakkiman sahakombinaatilla. Muistelen, että Rapoveikot eivät kovin usein ole asiaansa pyörtäneet.
Puoli tuntia ennen pois lähtöä minulla on uusi urakoitsijatarjokas. Nyt on kokemus työhönotosta todella hyvään tarpeeseen. Tämä opettaja tuntuu uskottavalta, huomaan tarkastella myös miehen kuntoa. Sopimus kirjoitetaan Berijoska- kuitin taakse.
Viime kesänä Lumivaara-juhlien aikana päätti leskeksi jäänyt emäntämme tonttinsa paikaksi jo esillä olleen, hyvän valmiin talonpohjan. Sen entiseksi omistajaksi, kartta näyttää Lumivaaran kunnan entisen esimiehen Timosen. Minun pitää asettua emännän tontin läheisyyteen, jotta mökin säilyminen ehjänä olisi suurin mahdollinen. Viereiseltä kalliolta löytyy paikka, jossa olisi huikaisevan kaunis näköala Laatokalle. Siellä saattaisi syntyä myös huikaisevia ajatuksia. Paikkaa on mielestäni aikoinaan emännöinyt isoisäni sisko, Inga-täti.
Tänä talvena kantautuu Lahdenpohjasta viesti, mökki alkaa olla siinä vaiheessa, joka oikeuttaa opettajan noutamaan sopimuksen mukaisen käytetyn Ladan.Kalevalan päivänä Lada-kaupat on tehty. Selvittelemme koska mökki on käytettävissäni. Sanoo odottavan koska tie on sinne valmis. Todella sellainen sinne on luvattu. Mielestäni sinä et mitään tietä tarvitse. Vie se talvella jäätä pitkin traktorilla tai hevosella. Viimeistään keväällä työveneellä. Opettaja; tankki on, sukellusvene on, traktori niet, hevonen niet. Yllytän vie gruzavikillä – kuorma-autolla. Venäläinen kuorma-auto ei kulje lumessa. Lupaa kuitenkin harkita.
Tarjoan mukaan varaamiani putkenpätkiä, näihin on hyvä valaa mökinperusta. Opettaja kertoo tehneensä pilarit, 12 kpl, jo valmiiksi. Ne odottavat Lahdenpohjassa, painavat vähintään 300 kg. Voi velivenäläinen, pääsee minulta parahdus. Sinä et ikinä saa nousemaan ensimmäistäkään pilarielementtiä kalliolle. Nyt tilanne valkenee opettajallekin. Kasvoista näen ilmeen, ”kah kun en hoksinut”. Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa luovaa ajattelua. Joko tehdään uudet elementit jos uskotaan tientekoon. Olette varmasti tehneet omia havaintoja venäläisestä tienteosta. Todennäköisesti tulee varasuunnitelma käyttöön. Kojonniemen puolella on paikkoja johon on tie lähelle ja peltoja Pitkin pääsee kuorma-autolla. Se on hyvä, kun tonttimaasta ei ole pulaa. Minulla on kutsu Lahdenpohjaan pääsiäiseksi, tontinvuokrasopimuksen tekoa varten. Asia selvinnee viimeistään silloin.
Karjalan matkan kyyti oli tilattu eräältä Reissu- Eerikiltä. Olemme pojan kanssa varustautuneet hiihtovarustein matkaan, kun Eerikiltä tulee tieto, että muut matkalaiset ovat peruuttaneet matkansa. Sinua ja poikaasi meidän ei kannata lähteä mihinkään viemään. Silviisii, tämä olisi ollut pojan ainoa mahdollisuus lähteä matkaan. Pistän kutsuviisumihakemuksen sisään. Pääsiäiseksi se ei aivan ehdi, mutta lähden sitten, kun saan paperit käsiini.
”Meirän autoa et lähre särkemähän Karjalan teille”, sanoo laihialaisvaimoni. Saattaa se tällä kertaa olla oikeassakin ajattelen hiljaa itsekseni. Menen ja ostan kymmenvuotiaan, punaisen Ladan. Vähän on ruosteen vikaa, mutta kulku on reipasta. Kun laihialaisvaimo hyvästelee minut matkaan, on auton lasissa vähän huurretta ja kuurankukkaa. Päättelen suun liikkeistä, että se ei toivottanut näkemiin – dasvidanija, vaan tulkitsen suun liikkeen selvästi; hullu karjalainen.
Suomen tullissa ei ole muuta vaikeutta kuin saada ruostuneet ruuvit irti rekisterilaatoista. Onneksi rautasaha on keksitty. Venäjän veräjällä minun passikuva ei varmaankaan miellyttänyt vartiomiestä, ajatti minut vartiokopin seinää vasten menne passeineni koppiin. Puolentoista tuntia katselen Saimaan kanavaa. Kapteenin arvoinen upseeri tulee kopista passeineni. Väärinkäsitys, olen pahoillani viivytyksestä. Minä lähden liukkaasti, osittain syystä, että olen tavannut ensimmäiseksi upseerin Venäjällä, joka lievästi pyyteli anteeksi. Taito kun ei kuulu minkään maan upseerin vahvoihin puoliin.
Viipurin tullissa saan auton ostajan kyytiin. Pari kertaa tulee venäläinen liikennepoliisirinnalle ja valkoisella pampulla sohii, että ajas sivuun musikka. Mikä musikka olet, kun ajelet rekisteröimättömällä autolla? Autokauppiashan se minä vain, selvittelemme asiaa.
Heti aamusta olen katsomassa, missä vaiheessa minun rakennukseni on. Se oli ihan hyvässä mallissa. Onneksi perustan pilarit osoittautuvat kerrottua pienemmiksi. Nämä voitaneen saada kalliolle. Käyn ”Toimeenpanevasta komiteasta” noutamassa minulle luvatun vuokrasopimuksen. Nyt minulla on 100 m2. Samanlaiset oikeudet kuin muillakin Lahdenpohjan piirin paikallisilla vuokraajilla.
Sitten ajelemme Lumivaaraan, joka osoittautuu nimensä veroiseksi, metsissä on täysi talvi. Tosin osin pellot ovat paljaana, hanki kantaa ja voit liikkua missä vain. Ensimmäiseksi menen tietenkin katsomaan tonttia Lemettilän – Kojonlahdelle. Paikka on myös talvella kaunis. Salmen lahden pohjukassa on miehiä pilkillä. Olen jo kaukaa seurannut,. ovat vain pyyntimiehiä, kalaa eivät saa. Olen varannut mukaani parhaat pyyntineuvoni. Ovat huomanneet, tulija on vieras. Kymmenen silmäparia seuraa minua. Kun saan piIkin veteen ja avannon puhtaaksi menen mahalleni jäälle tutkimaan kalojen elämää. Ahvenia on, nyt vain selville ruokailutavat. Pian ovat ensimmäiset jäällä. Kun nousen pystyyn, huomaan, että venäläiset vuorostaan makaavat jäällä paria jäykkäselkäistä lukuun ottamatta. Kalan saannin perusteiksi kerron, että minulla on kotikenttäetu. Kun edellisen kerran olin tässä kalassa, isoisä polki katiskansa kasaan, pani veneeseen kiviä, otti tapin pois ja työnsi veneen lahteen joka upposi näille kohdin.
Loppupäivän kiertelen Kumolan kylää samoissa ajatuksissa kuin Karhun Paavo aikoinaan. Vettä, hän oli kaivonkatsoja, jonka isäni oli muutaman kaivon tehnyt. Nyt Kumolan kylään aiotaan vetää vesijohdot. Työnantajani on tarjoamassa tänne putkia, siinä syy minun kylän kiertämiseeni.
Lauantaipäivä käytetään vaaroilla kulkemiseen, Suppurivaara, Tattarivaara, Neitvuori, palanut SaIvaara ja Kukkomäki ovat kohteet. Nyt alkaa jo jalka painaa. Kauppa- Matti Rapon pihaan on tehty ”paskanvatkaamo”, turvetta ja lantaa sekoitetaan. Kyseessä lienee maanparannusaikeet. Hikisen päivän päätän pesuun kotikaivolla.
Sunnuntaina onkin sitten ortodoksinen pääsiäinen. Aloitamme Jaakkiman hautausmaalta. Väkeä on liikkeellä kuin meillä jouluna. Haudoille tuodaan keksiä, pullaa, munia ja karamellejä ym. Yleensä hautatarhassa on pöytä ja penkki. Useilla pöydillä on vodkapullo ja lasit ja otetaan maljoja. Yhdessä hautausmaan kolkassa soittaa ”sirmakka” UraaIin pihlajoita. Tunnelma on värikäs ja harras, todistetaan toisille; ”Jeesus on tänään ylösnoussut” . Minäkin vastaan useille ”Totisesti ylösnoussut”. Menemme Lumivaaran sankarihaudalle. Vien perinteellisen kynttilän ja nipun pajunkissoja. Muistomerkki on hyvin säilynyt. Käyn myös Hangasjärvellä mummoni haudalla.
Illalla olemme kutsutut pääsiäispäivälliselle isoon venäläisperheeseen, missä pöytä notkui ruokaa ja juomaa. Sain kertoa monenlaista asiaa Suomesta. Kuudesta aikuisesta vain yksi oli käynyt turistimatkalla Suomessa. Pääsiäisjuhla, niin uskon, on meille kaikille mukana olleille ikuisesti mieleen painunut.
Herään maanantaiaamuun, jalkaa särkee, no olenhan kolunnut vaaroilla. Pääkin on raskas, söin eilen värjättyjä munia, niistä vaiva varmaan johtuu. Käytän päivän Lahdenpohjaan tutustuen. Aamupäivän nilkutan jalkaisin, puolenpäivän jälkeen minua jo viedään tutustumaan Lahdenpohjan majoitusmahdollisuuksiin. Sellainenkin tehtävä minulle oli annettu. Meitä odotetaan sankoin joukoin ensi kesänä käymään Lahdenpohjassa. Olemme tervetulleita, vakuutetaan joka paikassa. Käyntimme jäljet alkavat näkyä kaupunkikuvassa. Suomesta tuotu Lada tulee vastaan tuon tuostakin. Ihmisillä on selvästi usko huomiseen. Minun lisäkseni paikallisia mökin rakentajia on useita.
Lähtöpäivänä on lumipyry. Kaikki on peittynyt lumivaippaan. Kaikki on puhdasta. Karjalan rajalla pari solttua piirtelee pistimellä kevään merkkejä männyn kylkeen. työnnän passia näkyviin, kääntävät selkänsä. Käkisalmessa on taas maa paljas. Viipurissa alkaa tuntua, että alkaa olla äitiä ikävä. Jätän ystäville ja Ladalle hyvästit. Nousen keveästi juna- Sibeliukseen.
Nastola v. 2006
Kalevi Rapo