Kuhkaa oli tyypillinen saaristoon kuulunut kylä, jonka aluetta oli mantereenkin puolella. Saurin osa asukkaista asui saarissa, jolta puolenkymmentä oli suurempaa ja lukuisia pienempiä, joista osa asumattomana. Asukkaat olivat tottuneet asumaan saarissaan, joiden välisistä salmista jotkut talvellakin pysyivät sulana, mutta aina he pääsivät saaristaan mantereen puolelle, kun tiesivät milloin mikinsalmi sai kantavan jääpeitteen. Luonnon kauneus kesällä ja runsaat kalansaaliit ympäri vuoden hyvien viljelysmaiden ohella olivat omiaan herättämään kiintymystä kotiseutuun, joka oli ollut asuttua ikimuistoisista ajoista.
Pamolan saaressa tiedetään olleen 1600-luvulla kreikkalaiskatolinen kirkko ja saarissa useita hautausmaita. Matkaa Lahdenpohjan kauppalaan oli n. 18 km, kesällä laivat ja moottoriveneet kulkuvälineinä. Laivalaitureita oli useita, joten kesällä matkustaminen oli mukavaa.
Maanviljelyksen ohella kalastus antoi monille mukavaa sivutuloa ja useimmille ainakin kotitarpeiksi kalaa. Kauppa-, meijeri- ja osuuskassa-asioilla käytiin Sulasalmella kolmen kylän yhteisissä yrityksissä. Sähköä ei kylässä ollut, mutta puhelinyhteys v. 1923 alkaen. Kylän mantereen puolella oli Miesniemen höyrymylly- ja saha aivan laivareitin varrella. Sen omisti Atte Mustalampi. Samassa niemessä oli myöskin Antti Saikkosen nahkatehdas, joka menestyi hyvin, kun ennen sotia valmistettiin kotona jalkineita.
Lähde:Karjala-lehti n: 22 v. 1971. Lumivaara-liite
