Kun kesäkuun 9 p:nä 1944 venäläisten suurhyökkäys Kannaksella sai rintamalinjoihimme murtuman. Alkoi jälleen siviiliväestön evakuointi rintamalinjojen läheisistä pitäjistä. Vaikka Lumivaara ei ollutkaan vielä vaaravyöhykkeessä, oli sinnekin annettu jo valmistelevat määräykset.
Ensimmäinen evakuointijohtajien kokous oli 16. 6. Käkisalmessa. Evakuoinnista vastaavien henkilöiden kokous oli 18.6 Lumivaarassa jossa oli tehtävien jako.
Määräys tuli 12.7 Laatokan saarien ja rannikon tyhjentämisestä, väestöstä, eläimistä ja tavaroista muualle kunnan alueelle.Syyskuun 6 päivä tuli juna Ihalan asemalle, johon oli tuotava kaikki sairaat, vanhukset ja lapset hoitajineen. He saivat näin hyvin järjestetyn evakkomatkan. Sijoituspaikat olivat Lumivaaralaisille määrätty Ylivieska, Nivala, Rautio ja Alavieska.
Heinäkuun 27 p. pidetyssä kokouksessa tehtiin rautateiden kanssa kuormaussuunnitelmat ja määrättiin henkilöt niiden toteuttamiseksi. Tavaroita oli jo alkanut kerääntyä asemille. Lahdenpohjan siviilihallinnon piiristä oli annettu ohje, Lumivaarankin tärkeimmät arkistot tuli pakata ja viedä Rantasalmen kirkon kellariin yhdessä Jaakkiman ja Lahdenpohjan arkistojen kanssa. Samalla vietiin Lumivaaran Yhteismetsän arkistot Savonlinnan Pohjoismaiden Yhdyspankin kassaholviin säilytettäväksi.
Teuraseläimistä oli tehty sopimus puolustuslaitoksen kanssa, että he ostavat kaikki teuraaksi menevä eläimet. Näin oli saatu kuusi vaunulastia teuraseläimiä myydyksi, ja omistajat saivat aikanaan niistä tilit. Muu karja lähetettiin jalkaisin 30-80 eläimen ryhmässä. Jokaiseen ryhmään karjanhoitajat ja vahva hevosmies mukaan. Kukin talo sai jättää kaksi lehmää kuorman perässä kuljetettavaksi.
Tämä kaikki tapahtui parhaaseen viljankorjuuaikaan. Ruis oli saatu puitua ja kuivattua, samoin ohra ja vehnä, mutta kauran puinti oli pahasti kesken. Syyskuun 19 p:nä tuli puhelin sanoma, että kuntanne on tyhjennettävä ihmisistä, eläimistä ja tavaroista. Voitte ottaa mukaan mitä voitte kuljettaa 20.9.1944 mennessä.
Moskovan rauhan rajan takana on kaikkien oltava 21 syyskuuta kello 12.00 mennessä. Heti annettiin kyläpäälliköille puhelinmääräys ja siitä se sitten alkoi matkanteko pitkinä jonoina rajantaakse. Rautatie asemalle vietiin vielä viimeiset tavarat vaunuihin, nekin saatiin pois viedyksi.
Kunnan esikunnan oli määrä lähteä 22.9 käyttöönsä varatulla linja-autolla. Auto tuli kuitenkin vasta seuraavana aamuna eli 23 syyskuuta. Esikunnan väki sai nukkua viimeisen Karjalassa olo yön meidän talon lattialle levitetyillä pelkillä pahnoilla. Lähtiessään isäni lukitsi molemmat ulko-ovet, mutta jätti avaimet oveen. Kävi vielä sulkemassa auki jääneen vilja-aitan oven. Millaiset lienevät olleet miehellä ajatukset jättäessään talonsa ja tilansa ja koko kotikuntansa, jossa oli elämäntyönsä suorittanut, vihamieliselle vieraalle.
Viimein hän nousi autoon joka vei heidät Kolkontaipaleelle Osikonmäkeen Kauppilan taloon, jossa selvitettiin esikunnan tilejä ja papereita. Joutavat poltettiin ja tarpeelliset arkistoitiin sota-arkistoon vietäväksi.
Tämä lyhyt kirjoitus on koottu isäni Pekka Härkösen muistelmakirjoituksista.
Aarne Härkönen, Ihala