Yleistä Lumi-Säätiöstä
Säätiö perustettiin vuonna 1948 vaaliakseen entisen Lumivaaran kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa karjalaista yhteishenkeä, sekä tukeakseen heidän henkisiä ja taloudellisia pyrintöjään.
Lumi – Säätiö on ollut mukana kaikissa hankkeissa, mitä on yhdessä Lumivaara-laisten pitäjäseurojen kanssa entisen Lumivaaran hyväksi tehty. Säätiö on antanut taloudellista tukea kyläkirjojen aikaansaamiseksi sekä vuosien kuluessa tukenut stipendeillä lukuisia opinnoissaan menestyneitä opiskelijoita.
Merkittävin tehtävä säätiöllä on ollut Lumivaaran kirkon kirkkoesineiden kunnostaminen ja saattaminen sellaiseen säilytykseen, että niistä jälkipolvikin näkee esivanhempiensa työn arvokkuuden.
Yksityiset ihmiset voivat tukea tätä toimintaa avustuksin, lahjoituksin ja testamentein. Lahjoitusvaroin turvaatte Lumi – Säätiön arvokkaan työn jatkumisen. Halutessanne voitte osoittaa lahjoituksen suoraan Lumi – Säätiön tilille 500700-579062.
Kaikissa lahjoitus – sekä muissakin asioissa voitte ottaa yhteyttä säätiön hallituksen jäseniin
Lumi-Säätiön synty
Lumivaaran kunnan hoitokuntaan määrättiin 24.04.1940 kunnallislautakunta sekä kunnanvaltuusto ja huoltolautakunnan puheenjohtajat eli yhdeksän jäsentä. He olivat valtuuston puheenjohtaja Pekka Härkönen, huoltolautakunnan puheenjohtaja Emil Ahokas, kunnallislautakunnan (kunnanhallituksen) puheenjohtaja Simo Anttonen, varapuheenjohtaja Juho Iivonen ja jäsenet Kalle Varonen, Juho Montonen, Juho Julku, Tuomas Heinonen ja Matti Pitkänen. Hoitokunnan ensimmäinen kokous oli 5.5.1940 Kemissä.
Maaliskuun alussa 1941 Lumivaaran hoitokunta uudistettiin ja sen jäseniksi sisäasiainministeri määräsi nyt kolme jäsentä, puheenjohtajaksi Simo Anttosen, varapuheenjohtajaksi Juho Iivosen ja jäseneksi Tuomas Heinosen. Varajäseniksi määrättiin Juho Montonen ja Matti Sihvonen. Kaikki olivat maanviljelijöitä. Hoitokunnantyö Kemissä päättyi 20.10.1941
Jatkosodan alkuvaiheissa 23.8.1941 Lumivaaraan tulivat ensimmäiset ”paluumuuttajat” ja käytännössä kaikki asukkaat palasivat 1943 mennessä.
Neuvostoliiton ottaessa uudelleen Lumivaaran haltuunsa syyskuussa 1944 Lumivaaran kunnanesikunta siirtyi Rantasalmelle, jossa selvitettiin sen tilit ja esikunta hajosi. Sen jälkeen kunnan hoitokunta siirtyi Ylivieskaan.
Valtioneuvosto määräsi Lumivaaran hoitokunnan lopetettavaksi 30.09.1948, jolloin tilit oli päätettävä. Varallisuus piti luovuttaa sisäasiainministeriöön ja arkisto Savo-Karjalan maakunta-arkistoon Kuopioon. Hoitokunnan hallussa olleet kirjoitus- ja laskukoneet piti myydä jollekin valtion laitokselle ja muu toimistoirtaimisto ja tarvikkeet Ylivieskassa ”käypään hintaan”.
Laki sanoi, että kaikkien hoitokunnan hallussa olleiden varojen käyttöä varten voidaan perustaa säätiö. Näin syntyi karjalaisten pitäjäsäätiöiden ryhmä ja yhtenä siihen liittyi Lumi – Säätiö.
Toiminnan tarkoitus
Säätiön tarkoituksena on entisen Lumivaaran kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa vaalia karjalaista yhteishenkeä sekä tukea ja edistää heidän henkisiä ja taloudellisia pyrintöjään säätiölle vahvistetuissa säännöissä lähemmin mainitulla tavalla.
Lumi-Säätiön voimassa olevat säännöt